inspiraatio

inspiraatio

tiistai 12. tammikuuta 2016

Varasin ajan, sovitin ja rakastuin!

Kyllä luitte oikein!

Minä, joka kauhuissani olen lykännyt hääpuvun sovitusta ja hankintaa, löysin tänään heti ensimmäisestä sovituksesta oman pukuni. Se ei ollut ensimmäinen sovittamani, eikä edes kolmas, mutta se oli se viimeinen ja ainoa, joka tuntui joltain!

Pieni tarina aiheesta,

Varasin sovitusajan 2 viikkoa sitten Hyvinkäällä sijaitsevasta Leimuline-liikkeestä, sillä tiesin siellä olevan Maggie Sotteron mallistoa myynnissä! Ja kuten olen sanonut, niin unelmapukuni on pitsiä ja kenties selästä avoin tai kevyesti kirjailtu ja siksi Maggien puvut olivat juuri minua varten.

Heräsin tänään maailman kamalimpaan lumimyrskyyn ja mietin jo mielessäni, että "tää on taas niin mun tuuria...", Ei auttanut kun tehdä lumityöt ja laittaa auto jo lämpenemään. Hörppäsin vielä kahvit ja jännitys oli jo käsin kosketeltavissa, tänään se on: Hääpuvun sovitus, minun hääpukuni..Onkohan tämä jotain unta?

Keli oli kamala, mutta saavuin sovittuun aikaan Leimulinen pihaan ja astuin (ulkoa mitään sanomattomaan) liikkeeseen, joka tursusi hääpukuja. Nielaisin ja katsoin ympärilleni epätoivoisena valinnan mahdollisuudesta, kunnes liikkeen omistaja jo riensikin alakerrasta luokseni ja mittaili katseellaan minua päästä varpaisiin...

Käytiin pieni keskustelu budjetista ja mieltymyksistäni..Sain pientä hyminää ja pian liikkeen omistaja Pirjo Leimu hihkaisi, että "minulla on yks mekko joka on ihan sun vartalolle tehty". En tässä vaiheessa vielä tiennyt oliko se kohteliaisuus vai ei :) Ja hän säntäsi hakemaan puvun..

Sitten rekistä mukaan pari muutakin pukua ja eikun sovittamaan...

Ensimmäinen puku oli se hänen mielestään juuri minulle tehty, malliltaan se oli hyvin vartalonmyötäinen merenneito-mallinen pitsiunelma, hennoilla olkaimilla, juuri sellainen kuin etsin...Mutta kun se oli koon liian pieni ja minä en millään saanut siitä hyvää fiilistä, joten hylkäsin tuon puvun. Sitten vuoroon tuli tyyliltään samanlainen puku, mutta tässä oli sweetheart kaula-aukko (joka oli oma ehdoton nounou!) ja raskaammat pitsiolkaimet, jotka minun päälläni teki puvun tosi raskaan oloiseksi ja hylkäsin tämänkin...
Seuraavana oli vuorossa ihana prinsessa tylliunelma, mutta se olis ollut aivan liian varma valinta.

Tässä muutamia ihania Maggie Sotteron pukuja:






Tässä kohtaa sanoin ääneen, että itse haluaisin löytää puvun, joka on mereneneitomallinen ja lanteiden jälkeen saa tehdä mitä tekee kunhan siihen asti istuu ihoa myöden, avoin selkä on plussaa ja pitsi on pakollista ;) Pirjo ei sanonut mitään, hän käveli rekille ja auttoi puvun päälleni! Nyt ei tarvinnut enää sanoa mitään, tuli heti kun hän puvun veti kiinni, tunne, että tässä se on!
Kävelin peilin eteen ja kyllä, tässä puvussa minä kävelen alttarille! Ei tullut kyyneleitä, ei mitään WOW- fiilistä, vaan hyvin suomalainen viilipyttymäinen: "Tämä sopii minulle ja tuntuu hyvältä"-olo.
Puku ei ole ihan sitä mitä ajattelin, mutta se on se minkä valitsin!

Tässä se on, Maggie Sottero Brynn.





Ihana tunne, kun tämä asia on hoidettu! Ja sitten kohti seuraavia haasteita...kuten kenkiä...





2 kommenttia:

  1. Ihastuttava puku ja ihanaa, että löysit pukusi! Pirjo on kyllä mainio; hänen avullaan löysin aivan upean pukuni, jota en olisi ikimaailmassa sovittanut ilman hänen uskoaan sen olevan juuri minulle sopiva. Onnea kenkien etsintään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti! Minäkin olin jo luovuttamassa ja katsahdin viimeisen kerran ympärilleni, kun yhtäkkiä tämä puku tuli Pirjolle mieleen! Hyvä niin :)

      Poista

Kiitos kun jätät jäljen!