inspiraatio

inspiraatio

torstai 2. lokakuuta 2014

Leijonaemo karjahtaa

Koulukiusaaminen on tuttu aihe kaikille.

No nytpä minun lapseni joutui kiusaajan kohteeksi ja voi ihme sentään, kuinka vereni kiehahti. Tunsin niin suurta kiukkua ja inhoa kiusaajaa kohtaan, että hämmästyin itsekin.

Näin se tapahtui:

Kävelin 8 vuotiasta tytärtäni vastaan koululle, seuranani meidän Kaapo-koira ja pikku-ukko vaunuissa. Päivä oli ihanan syksyinen ja muutenkin takana oli varsin kiva päivä, vaan eipä ollut kauaa.. Itkevä tyttäreni tuli minua vastaan koulun kulmilla ja juoksi halaamaan lujasti. Itkun seasta sai sanottua, että eräs poika oli häntä kiusannut.
Ja siis todellakin kiusannut. Poika oli heittänyt ison kasan havunneulasia tyttäreni pitkään tukkaan ja huppuun, kiroillut hänelle ja loppukaneetiksi vielä näyttänyt keskisormea. Keskisormea, ala-aste ikäinen.

sanat satuttavat



Tyttäreni sai näytettyä kiusaajan minulle ja minähän käänsin vaunut ympäri ja kävelin tämän nuoren herran luokse, keskustelemaan hänen käytöksestään. Pysäytin tämän pojan ja kysyin hänen tekostensa takana ollutta ajatusta, ei sitä ollut. Kysyin, saiko näin toimia, hän tuijotti hiljaa kengänkärkiään. Kysyin luokkaa ja selvisi, että hän on ekaluokkalainen, mutta luokan tunnus juuri siinä kohtaa unohtui. Sain pojan pyytämään käytöstään anteeksi, mutta koska se ei ollut vilpitön, eikä edes lähellä sitä, päätin myös ilmottaa koulun opettajille. Ikävä sanoa, mutta tämä ei tainnut olla tuon pienen pojan ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen kiusanteko. Taisin tavata oikean"tulevaisuuden toivon", jonka tie on pitkä ja kivinen, jollei tähän nyt heti puututa!

Tiedän, että kiusaaminen on yleistä ja tiedän myös sen, että tämä oli vielä "pieni kiusa", ainakin moneen muuhun verrattuna, mutta tämä oli iso asia minun kakkosluokkalaiselleni. Tämä pieni poika tietämättään istutti pelon siemenen tyttöni sisimpään.

Tämä pieni poika on ekaluokkalainen. Ekaluokkalainen, joka näyttää keskisormea ja kiroilee toiselle lapselle.. En voi kuin hämmästellä. Käännän katseeni hänen vanhempiinsa ja toivon, että he käyvät ihan todellisen keskustelun tämän pienen herran kanssa! Minä koko sydämestäni toivon, että joku saa edes pienen ajatuksen siemenen istuttettua tähän lapseen ja hän ymmärtää tekojensa vääryyden, tällä hetkellä näin ei ole!

Ikävä juttu ja niin yleinen. Kiusaamista EI pidä hyväksyä missään muodossa!






Kävin pitkän keskustelun oman lapseni kanssa tästä aiheesta ja hämmästyin kuinka hyvin hän ymmärsi ideologiani siitä, kuinka kaiku vastaa huudettaessa. Hän itse on ollut aina se sovitteleva ja herkkä osapuoli ja siksi aika altis tulemaan kiusatuksi. Ikävää, että aina jollain on mielestään oikeus kiusata ja alistaa muita. Tämä ei koske vain lasten maailmaa ja koulua, tämä on meidän aikuisten elämässä ja työpaikoilla läsnä aivan samalla tavalla. Miten lapset voisivat siis oppia olemaan kiusaamatta, jos edes me aikuiset emme siihen pysty? Siinäpä mietittävää meille kaikille.



2 kommenttia:

  1. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kiusaajan kiusaaminen saattaa olla vain reaktiota hänen elämässään oleviin asioihin. Vanhemmat eivät välttämättä kasvata tahallaan hulttiota tai "muuten vaan kiusaajaa", vaan asiat voivat olla perheessä huonosti. Ja tämä sitten saattaa näkyä pahan olon purkamisena muihin lapsiin... Mutta mistä sitä tietää, minkälaiset vanhemmat siellä taustalla sitten vaikuttaa.

    VastaaPoista
  2. Tämä on totta ja usein siellä taustalla onkin jotain tällaista ns. syvempää. En vain kirjoituksessani halunnut heti osoittaa vanhempia sormella ja sanoa, että näin on tässäkin perheessä. Ylivilkkaus voi myös purkaantua turhautumisena ja muiden kiusaamisena, onhan näitä syitä. Toivon, että tämä pienimies saadaan kuitenkin vedettyä sieltä kiusaajan leiman alta ajoissa.

    Itse olin ala-asteella kiusattu ja yläasteella sitten kiusaaja, enhän voinut antaa enää sitä mahdollisuutta, että minua edelleen kiusataan! (typerää, mutta ainoa keino se oli silloin suojautua!)

    Tämä aihe kyllä herättää aina keskustelua ja se on hyvä! Vielä kun joku keksisi sen tavan, jolla jokainen saisi olla oma itsensä ja kiusaaminen jäisi maailmanhistoriaan...

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät jäljen!