inspiraatio

inspiraatio

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Arjen pieniä nautintoja


Nyt on tosiaan kattava ja aivan älyttömän paljon informaatiota sisältävä lähiviikko koulussa taas takana ja olihan minun pakko myös olla sairaana samalla :(
Kuume huiteli yli 38c ja flunssa kaatoi petiin, mutta kouluun oli kammettava itsensä buranan voimin..
En päässyt siis kahteen viikkon juoksemaan ja voin sanoa, että seinille meinasin hyppiä!
Samalla tässä vielä pikku-ukko 11kk oli samassa taudissa ja varmisti yöheräämisillään, että äiti oli tosiaankin viimeisillä voimillaan liikkeellä.

Eilen pääsin taas juoksupoluille ja voi mahdoton kuinka ihanaa se oli :) Sielu ja mieli lepäsi, vaikka kiskoinkin meidän Parsonrusselia perässäni ja muutama koirakaverikin tuli moikattua. Vauhti ei päätä huimaa, mutta oi ihana päästä testaamaan uusia Craftin talvijuoksutrikoita ja ne oli aivan superlämpimät ja ihanat päällä! Laitoin vielä merinovilla-aluspaidan ohuen juoksutakin alle, eikä kyllä kylmä ehtinyt yllättämään. Saattoi olla jopa vähän liikaakin päällä. Nämä kelit ovat kyllä enemmän minua varten kuin kesän kuumuus ja aurinko!

Tässäpä muuten muutama kuva eräältä lauantai-aamulta kun lähdin kello 6 hipsimään juoksulenkille ja perhe jäi nukkumaan <3 (juoksun lomassa ehti vähän kuvaamaankin :) )


Syksynloistoa
Minä ja hiljaisuus
hiekkatien kahinaa



Vaikka arjen ja juoksuharrastuksen tai saatika vielä kouluviikon, yhdistäminen on välillä aivan työn ja tuskan takana. Niin pakko se on sanoa, että hulluksi tulisin, jos en saisi niitä pieniä hetkiä itselleni ja sitä tunnetta kun saan sitoa juoksukenkät jalkaan ja vain antaa jalkojen viedä. Tätä varten minut on tehty: Liikkumaan!

Olen toki siinä onnellisessa asemassa, että myös sulho juoksee. Me siis usein "heitämme" lapsen vaunuihin, otamme koiran hihnaan ja lähdemme juoksemaan :) Pururadalla olemme välillä oikea leveäkuljetus, mutta hihkaskaa tietä jos kohdalle satutte ;)

Olen jopa pilaillut, että tulen kirkkoon juoksukengät jalassa ja juoksen alttarille sulhon syleilyyn. No ehkä minä vain laitan ne korkokengät, ehkä..

Ja nyt kun muutenkin olen "suruissani" kun syksy, minun lempivuodenaikani, on lopuillaan niin muutama syksyniloa tihkuva otos vielä tähän!



endorfiineja
pihatalkoot



sisko ja sen veli


 

Nyt on aika lähteä viemään meidän kissarouvaa eläinlääkäriin ja selvittämään missä vika, kun toinen on aivan omissa oloissaan eikä syö mitään :(
Onpahan taas kaikki tapahtumat kasaantuneet yhteen nippuun.... Toivottavasti tämä ei kuitenkaan ole vielä kissarouvamme viimeinen syksy vaikka tuo onkin jo kunnioitettavaan 10 vuoden ikään asti ehtinyt!

Ihanaa, vai kissamaisesti mauahtavaa, viikon jatkoa kaikille! Toivottavasti lumipeite löytää pian tiensä meidän iloksemme!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jätät jäljen!