inspiraatio

inspiraatio

torstai 25. syyskuuta 2014

Tossua toisen eteen

Niin se viikko taas hujahti. Aivan liian nopeasti.

Meillä täällä pikkuherra 9kk harjoittelee aktiivisesti liikkumista ja välillä kolina käy kun kippaillaan :) Eräänä iltana pikku-ukko yritti kiivetä portaita ylöspäin ja minä kun olen portaiden reunalle jättänyt muutaman saviruukun, niin voitte vaan arvata mikä se kilinä-kolina  ja poks ääni oli, joka kantautui eteisestä, kun en ollut ehtinyt pikku-ukon perään ;) Äidin saviruukut ovat nyt entiset ruukut...


"Ai en ole pätevä modeemiasentaja?"
"kohti korkeuksia.."

 
















No onneksi ei käynyt pahemmin. Ruukut olivat kiireessä siihen unohtuneet, joten oma vika kun pikku-ukko niihin pääsi käsiksi :)

Sunnuntaina olikin jännittävä päivä.... Minähän kerroin, että rakastan juoksua ja olen nyt keväästä 2014 sitä harjoitellut. Juoksen 3-4krt/vko ja suurinpiirtein 5-7km peruslenkkejä, muutamia ~10km lenkkejä on tullut köpöteltyä, mutta aika maltillisesti vielä menen ja pikkuhiljaa kasvatan kilometrejä, jotta jalat tottuu.
 
No nyt olikin ensimmäinen tulikoe edessä, kun olin ilmoittautunut Espoon rantakympille ja se juostiin sunnuntaina 21.9. Ja hei mä pääsin maaliin!
Juoksu ei nyt ihan mennyt niinkuin olin kuvitellut...
Tosiaan olo oli jännittynyt, enhän ollut koskaan ennen osallistunut tällaiseen juoksutapahtumaan ja aamulla ei mikään meinannut pysyä sisällä kun jännitti. ( aika huono juttu kun jostain pitäis energiaa saada, jotta tossu nousee ja kulkee..) No päästiin Espooseen, isäntä ja pikku-ukko tulivat kannustamaan, esikoinen ei halunnut lähteä (-se on ihan tylsää.. ihmiset vaan juoksee, miks niitä pitäis tulla katsoon? ), hän on siis tyttö ja 9.v, jotain esiteini-ikää ilmassa... (apua!!)
No niin takaisin asiaan. Alkulämmittelyssä jo pukkas hassua huonoa oloa, sellaista vetopois- väsyä, pohkeet kramppas, mutta päätin, että tätä olen koko kesän odottanut ja nyt ei anneta periksi. Siirryin lähtöviivalle ja etsin oikean aika-karsinan :) (ei en tunkenut sinne alle tunnin juoksijoiden jalkoihin, enkä ensimmäisten riviin :D ) Menin sinne taaemmaksi yli tunnin köpöttelijöihin, koska se on se alue mihin minun tämän hetken kunto riittää! Vilkaisin vielä sykemittaria, joka kertoi jännityssykkeiden olevan 135bpm...
 
Lähtölaukaus kajahti. *PAM!!*
Ja sitten liikkeelle, meidän 2200 juoksijan aalto lähti hitaasti, mutta varmasti eteenpäin ja muutaman minuutin päästä olin lähtöviivalla, josta ajanotto lähti juoksemaan ja niin minäkin....
Juoksin kilsan, juoksin toisen, ja kolmannen ... sitten en enää päässyt eteenpäin, olo oli kuin suossa olisin tarponut!! Minä tein sen aloittelijan perusvirheen: Lähdin aivan liian lujaa ja juoksin jalat maitohapoille jo heti alkuun.. (voi typerys sentään, tämä oli just se mitä ei saanut tehdä!)
 
Tästä eteenpäin juoksu oli yhtä taistelua. Se tunne kun jalat ovat aivan kuin keitetyt spagetit ja niillä pitäisi päästä juosten eteenpäin.. Juoksin ja kävelin vuoronperään, en halunnut myöntää, että menin typeryydessäni mokaamaan heti alkuunsa :( Kiukutti ihan vietävästi!
Tiesin, että pojat ovat kannustamassa minua jossain siinä 5km juomapisteen jälkeen ja hävetti kun jouduin siihen kävelemään. Olikin ihanaa kun mies vain antoi suukon ja sanoi, että -hyvin menee, sä pääset maaliin! hymyilin ja seuraavan valtavan ja ainoan ison mäen päätin kävellä, sillä sykkeet olivat olleet koko matkan ajan yli 170bpm, eikä ne edes kävellessä laskeneet alle 160bpm. (mun maksimisyke on jossain 196bpm korvilla.)
Eli ei auttanut mikään, tämä oli nyt mentävä näillä eväin loppuun, periksi en anna! Pääsin tuon ison mäen päälle ja tajusin, että siinä oli 6km kyltti, laitoin juoksuksi. Pian eteen avutui suuuuuri alamäki ja tiedän olevani hyvä alamäkeen juoksija, joten heitin tossuihin rennon vaihteen ja laskettelin mäen alas, antaen jalkojen levätä, kirin siis muutaman minutin aikaa takaisin. Sitten oli ne viimeiset kilsat edessä, juoksin,kävelin,juoksin ja kävelin. Löysin matkalta "sielunsiskon", joka taisteli kipeän polven kanssa ja hän oli niin nopea kävelijä, että sai minut aina kiinni kun olin päässyt hölkäten vähän pidemmälle :) Menimme sitten maaliin asti peräkanaa ja maaliin pääsimme molemmat juosten, kivuista huolimatta! Mahtavaa hyvä me! Aika oli tosiaan aika mitään sanomaton 1.23,xx, mutta maaliin pääsin ja ison kasan kaikkea tavaraa sain mukaan :)

Espoon rantakympin tuotepläjäys :)


Tulipahan tilattua myös juoksija-lehti tuolta exposta, kun hain numeron ja paidan, jo lauantaina ja kävin vilkuilemassa martonilla ja puolimaratonilla juosseita! (ensi syksynä minäkin olen puolikkaalla tuolla!)

Olipahan kokemus ja seuraavalla kerralla toivottavasti tiedän, miten en ainakaan lähde etenemään ;) Nyt alkaa juoksun osalta ns. peruskunto-kausi ja talven juoksuissa keskityn kestävyyden parantamiseen ja yritän pitää myös vauhtitreenit 1x/vko mukana.

Kunhan nyt pääsisi taas lenkkikengät jalkaan laittamaan, sillä heti maanantaina flunssa kaatoi minut petiin :(
Ehkä se huono-olo ja korkeat sykkeet olivat osa tätä kipeäksikin tuloa.. No mutta nyt lepäillään ja sitten kohti lenkkipolkuja!

Hmmm... pitääkin lähteä talvivaruste ostoksille, niistä lisää myöhemmin :)
Ihanaa syksyä kaikille! Pian on jo talvi ja pulkkamäet :)







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jätät jäljen!