inspiraatio

inspiraatio

torstai 11. syyskuuta 2014

Kesä- vai syyshäät, kas siinäpä vasta pulma?

Mehän ollaan siis sovittu, että varataan kirkko vuodelle 2016. Aluksi oli puhetta, että heinäkuuhan se on oltava, sillon on meidän molempien kesälomat ja luontokin kesäisessä loistossaan, todennäköisesti myös aurinko olisi tuolloin isossa roolissa (mutta koska ollaan Suomessa, voi olla vaikka lunta juhannuksena..). Jotenkin ajatus oli alusta asti, että ei ole muuta vaihtoehtoa, mutta hei onhan niitä!!

Minä olen ihminen, joka RAKASTAA syksyä. Jopa niitä tihkusateita, luonnon värien kirjoa, pimeneviä iltoja ja sitä, että kuumuus ei sulata minua! Miten olisi siis syyshäät?

Sulho rakastaa kesää ja Morsian syksyä, olisiko siis Elohäät sitten kompromissi? Keltaisena hohtavat viljapellot, kesäinen lämmin henkäys vielä tuulessa, sienimetsän tuoksu sieraimissa, pikkuhiljaa pimenevät illat ja kynttilät... Kyllä, tälle minä sanon TAHDON!!

Nyt täytyy sitten vielä kamppanjoida niin, että myös tuo Sulho samaa mieltä kanssani. Vaikka tuskinpa tuo kovastikaan vastaan laittaa :)


Ollaan ehditty jo sen verran miettiä tulevia häitä, että vihkikirkko tulee olemaan Porvoon Tuomiokirkko ja juhlat aiomme pitää Kiialan kartanossa. Välillä mieleeni kuitenkin tupsahtaa ajatus pienistä ja hyvin intiimeistä häistä, vain muutaman ystävän kesken, takkatulen loimussa, mutta en jotenkin saa vielä ajatusta ihan täysin kasaan... Ehkä se tässä nyt iskeytyy kun alkuvuodestahan nuo kirkko ja juhlatila on jo varailtava, jotta saa edes oikealle vuodelle ne. (no ei ehkä nyt ihan, mutta haluan olla ajoissa liikkeellä, jotta tietää mitä, missä ja koska!)

Kiialan kartanoonhan me rakastuimme molemmat nähdessämme sen pitkän koivukujan päässä. Se oli sellainen The moment! Ja minä kun rakastan kamerani kanssa heilua, koin siinä pihassa seistessäni sellaisen syvän rauhan tunteen ja mietin niitä miljoonia tapoja vangita sen paikan kauneus kuviin. Ammattikuvaaja onkin yksi tärkeä asia minulle hääpäivässämme. Haluan ehdottomasti saada ammattikuvaajan ikuistamaan yhden tärkeimmistä päivistämme, ne kuvat ovat kuitenkin ikuisia ja esillä, en halua vain sieltä täältä räpsittyjä "kaksoisleuka-sikanenä"-kuvia :) (tämä on asia, jossa olen todella selvillä mitä haluan..edes yksi asia siis joka ei kokoajan muutu..)

Voih, ja se unelmien puku. Joko kerroin, että olen puuseppä ja rakastan puuta ja luontoa,  jotenkin koen siis hääpuvuissa omimmakseni pitsin. En tiedä mikä on se asia, joka siinä viehättää, mutta ihan ehdottomasti kun pääsen pukuja sovittelemaan, niin pitsipuvuista aloitan ja jos ne eivät istu minulle, siirryn muihin pukuihin. Tässä muutama malli, jotke ovat koneen uumeniin jo eksyneet:













Ja pitäähän näiden ihanien pitsipukujen seurana olla myös päivänvarjo. En tiedä mistä tämä ajatus tulee, olenko kenties yltiöromanttisella tuulella vai mitä, mutta haluaisin kyllä ainakin kuviin ikuistaa pitsisen päivänvarjon. Eihän sitä varmasti muuten tulekaan käytettyä, mutta siinäkin on jotain niin mystistä ja kiehtovaa. Olenkohan syntynyt väärällä vuosisadalla?




Tähän on nyt hyvä päättää tämä ajatuksen juoksu ja lupaan, että muutan mieleni vielä moneen kertaan ja monen asian suhteen, mutta koittakaa pysyä perässä!

Ihanaa syksyä!
 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jätät jäljen!