inspiraatio

inspiraatio

perjantai 26. helmikuuta 2016

Hulinaa ja vilskettä

Kyllä ne pyörät vaan pyörii eteenpäin ja pikkuhiljaa hääjuhlat lähenee!

Edellisessä postauksessa lupasin palata hääkampauksen äärelle konsultaation jälkeen ja tässä vähän kuulumisia siltä saralta:

Olin siis pohtinut kaipaako haluamani kampaus pidennyksiä tai minun tapauksessani tuhennosta? Pitääkö jotain hommata kampausta varten?

Käynti kampaajalla oli sinänsä nopea, mutta informatiivinen, sillä hän katsoi mukaan ottamani kuvan, avasi hiukseni ja sanoi, että kyllä me näillä pärjätään :) Jonkun hiusteni värisen nutturaan kokoa tuovan jutun (tällä oli niin outo nimi, ettei se jäänyt mieleen..) hän minulle laittaa, mutta muuten pärjätään mun hiusten pituudella! Eli ei huolta clipsipidennyksistä.

Varasin ajan hänelle myös hiusten värjäykseen, joka on jo huhtikuussa ja kenties vielä hääpäivän lähellä toinen sävytys. Ihanaa olla näin tyttömäinen häiden suhteen, sillä muutenhan olen viimeksi käynyt kampaajalla esikoisen ollessa 3 vuotias ja hän on nyt 10.v.... kröhöm..

Kampauksen lisäksi hän tekee minulle myös meikin ja tämä jännittää vielä enemmän, sillä olen aina meikannut itse ja jännittää vähän se lopputulos, kun toinen tekee meikin! Aion kuitenkin olla avoimin mielin ja onhan kampaukseen ja meikkiin koevedos ennen h-hetkeä, joten voidaan vielä neuvotella mahdolliset muutokset! Mutta käynti oli mukava ja oli kiva tavata tuleva kampaajani ja nähdä vaikuttaako hän ymmärtävän toiveitani ja kyllä. Hän kuunteli ja ehdotti asioita, minulle tuli tunne, että hän oli innoissaan luomassa kampaustani, eikä ollut sellainen " No sun häihinhän on vielä sata vuotta ja kai me nyt joku tupeeraus tohon saadaan..."-tyyppinen ihminen!

Kampaukseni on hyvin samanlainen kun muillakin tällä hetkellä, mutta se on sellainen kun olen kuvitellutkin (kuvat lainattu netistä) :









Hiuskoruhan mulla on Ninkan mallistoa, se oli ensimmäinen häihin liittyvä ostokseni:

(kuva lainattu netistä)



Ja just tällä viikolla saapui tilaamani swarovski-kristallein koristeltu huntuni, joka on 3m pitkä... (joo tiedetään, miksi niin pitkä?) No kun mulla on visio... Haluan hunnun siis kirkkoon ja ennen kaikkea kuviin! Tässä muutama visio kuvista (kuvat lainattu netistä):






(www.pitsiniekka.blogspot.com)





Nämä on niiiiiiiiin ihania!! Aivan sanattomaksi vetää!! Meidän hääkuvaaja Tuomas Heinonen (www.tuomasheinonen.com ja www.sinunkuvasi.com) on vielä helisemässä mun kanssa, kun kuulee mun visiot :)

Vielä pitäisis sitä unelmien sormusta metsästää ja päästä käymään kultasepät Andreassenilla Treella..



maanantai 1. helmikuuta 2016

Hääkorut

Ihan niinkuin jo viime postauksessa vihjasin, niin tänään ajattelin sanoa muutaman saman omista hääpäivän koruistani.

Puvussani kun on ohut harso rintakehällä ja selässä ja pitsireunus kiertää kevyesti puvun ja harson rajaa, niin mitään kovin massiivista korupaljoutta ei ehkä kannata edes suunnitella.

Päädyin siis siihen, että ei kaulakorua. En halua, että kaula/rintakehä tulee liian täyden näköiseksi, joten tässä tapauksessa: Less is more!

Rakastun Wanhan sataman häämessuilla, (Helsingissä) Gaura Pearlsin helmikorvakoruihin, mutten vielä silloin tiennyt varmaksi mallia, joten tilasin ne vasta mietittyäni mallin, lähimpään Timanttisten myymälään.

Ja tänä viikonloppuna ne vasta ehdittiin noutamaan. Olivat kyllä just niin ihanat kun muistin ja tarpeeksi sirot, mutta kuitenkin näyttävät. Mieskin tykkäsi, vaikka otinkin eri mallin, kun mikä oli hänen suosikkinsa :) Sekin oli kyllä todella kaunis malli ja hyvä vaihtoehto, mutta vihjasin, että huomenlahjaksikin nuo kelpaa....

Tässäpä nämä omat ihanuudet!








Ps. Sain varattua jo ajan häämeikkiin ja -kampaukseen, mutta siitä lisää torstain kampaajan kanssa käytävän konsultaation jälkeen :)


keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Kengän kannat kookoo-koo..

Joskus aiemmin taisinkin jo kertoa, että Minna Parikan punaiset Raquel-malliset kengät olis mun unelmakengät hääpuvun alle, mutta niinkuin designtuotteet tekee, niin nämäkin ylittivät  hinnallaan kipukynnykseni...

Käytettyinäkään ei ole näitä ihanuuksia tullut vastaan (..ehkä laatu on oikeasti niin hyvää, ettei niistä halua luopua?)
Tai niinkuin joku morsian kengistä sanoi: "ei edes huomaa olevansa korkokengissä!" Ja tämä jos joku on kyllä ennenkuulumaton lause, kun puhutaan koroista tai ainakin minulle, joka en juuri koskaan ole korkokengissä :)

Mutta tämäkään ei saanut minua nyt tällä kertaa tuhlailemaan ;) (sillä olen venyttänyt ja paukuttanut aika monessa kohtaa jo meidän hääbudjettia...)

Minna Parikka Raquel

Ovat nuo vaan kauniit!
Ja onneksi muutkin kenkämerkit valmistavat hyvin saman tyylisiä tai ainakin yhtä syötäviä korkokenkiä!

Minä tyttö olen aina ostanut kaikki kengät kaupasta, sillä juoksua harrastavana tiedän, että kengät ON sovitettava omaan jalkaan, jotta ne oikeasti ovat hyvät! Mutta missäs sovitat kun kenkäkaupat huutaa "ei oota" tämän väristen ja tyylisten kenkien osalta?

Niinpä... Olin jo luopua toivosta, kunnes tuo perheenpää sanoi taikasanat: "Eikös Zalandolta saa ilmaisen toimituksen ja palautuksen?" Kyllä!!
Miten mä en itse heikkona hetkenä tajunnut, että etsin kengät tuolta ja jos löytyy hyvät niin tilaan ne (tietysti jalan tarkasti mitaten!) ja mikäli koko tai malli on väärä, niin nehän voi palauttaa! Miten mä en itse tätä tajunnut...

No ei muuta kun koko Zalandon nettikauppa ympäri ja siellähän oli miljoona vaihtoehtoa punaisia ja juuri minua miellyttäviä malleja! miljoona...

Tässä muutamia inspiraatiokenkiä :)









No miten ihmeessä nyt osaan karsia ja löytää vain sen yhden tai kaksi parasta?
Pakko oli vain istua ja pyöritellä, valita paras ja tilata...
Ja sitten se tuskanhiki-hetki, kun odotat kenkiä postiin ja olet luvannut olla odottamatta liikoja (ihan kuin tämä olisi mahdollista, kun puhutaan hääkengistä...), sillä joko kengät sopii tai ei, mutta onneksi palautus/vaihtokin onnistuu!

No eilen se odotus palkittiin ja sain kenkäni kotiin. Avasin laatikon ja huokaisin, ne ovat niiiiiin kauniit!! Vähän jännitin sovitusta, sillä kenkien malli vaikutti kapeahkolta ja koko hämäävän pieneltä. Mutta kuinkas sitten kävikään!

Kengät sujahti jalkaan, remmit meni kiinni, korkoa oli omiin ja naapurin tarpeisiin, mutta ne istuivat täydellisesti! (tai no niin täydellisesti kun korkokengät nyt voi istua..)
Ja hei, kyllähän nainen nyt yhden päivän kestää vähän epämukavemmissakin kengissä ja varsinkin minä, joka kuljen lenkkareissa joka paikkaan!

Nyt vaan sisäänajoa ja ympäri asunnon tallustelua ja teippaa sitten jalkoja ennakkoon, niiltä osin mistä kengät saattavat hiertää/painaa/puristaa tai lisää silikoniläpyskän päkiän alle, modifioi kengät kuntoon ennen H-hetkeä :D (kuulostaa ihan suunnitelmalta!)

Tässäpä nuo nyt on, minun hääkenkäni! <3











Seuraavan kerran tavataan korujen äärellä.. Sillä korvakoruni ovat matkalla Timanttisille :)

maanantai 18. tammikuuta 2016

Kauniita unia, Hääyön kuumaa huumaa

Hääyö... Missä se vietetään ja miten varustautua :) 

...onko se elokuvamaisen romanttinen, läheisyyden ja rakastelun täyteinen yö vai kaadutaanko sänkyyn poikittain, pitkän päivän päätteeksi? Se varmaan kannattaa miettiä etukäteen ja siirtyä juhlista sen mukaan hääyötä viettämään! 

Eikä ehkä kannata ladata mitään valtavia odotuksia hääyön suhteen ja sitten pettyä. Mielummin odottavaisin mielin ja yllättyä ;) 

Ei taida olla enää nykyään sanottua, että hääyötä mennään viettämään kotia kauemmaksi tai että edes juhlapaikalta poistuttaisiin. Onneksi jokainen saa tehdä tavallaan ja vaihtoehtojakin on paljon!

Nappasin taas netistä muutaman inspiraatiokuvan hääyötä miettiessäni


hotelliyö

tai ehkä lämpöä laavulla?

eikä telttailukaan ole poissuljettua..


Mutta mihin me päädyimme?

Me ollaan ehkä tylsän tavallisia, eikä tässäkään asiassa poikettu valtavirrasta tai tehty mitään uutta ja innovatiivista valintaa ;) 

Me varattiin Haikon kartanosta sviitti hääyöksi ja vielä seuraavaksi yöksi. Miksi seuraavaksikin yöksikin? No ajateltiin, että eihän me ehditä yhtään nauttia toisistamme, jos puolenyön tienoilla juhlatilalta könytään kartanolle ja aamulla luovutetaan huone pois... Ei mitään järkeä! 
(..ja kun sain oman äitini ylipuhuttua viettämään ekstra-päivän lasten kanssa, niin pakkohan tästä on kaikki ottaa irti! Meillä kun ei tällaisia kahdenkeskisiä hetkiä muutoin ole..)

Nyt meillä on koko seuraava päivä aikaa vain olla. Käydä ehkä kylpylän puolella, syödä hyvin, nauttia toistemme sataprosenttista läheisyyttä ja huomiota, pääasiassa vain olla ja tuijottaa toisiamme silmiin, rakastaa! Ihanaa.

Tässä muutama kuva sviitistä




Ja nyt pitää sitten vielä malttaa odottaa ja ehkä vähän jopa jotain uutta ja kivaa alusvaatetta ostaa.. Jotain yltiöromanttista ja valkoista. (hassuja mielleyhtymiä siitä mitä haluan!)

Mutta nyt, 
Seuraavaan kertaan ja seuraaviin aiheisiin!



tiistai 12. tammikuuta 2016

Varasin ajan, sovitin ja rakastuin!

Kyllä luitte oikein!

Minä, joka kauhuissani olen lykännyt hääpuvun sovitusta ja hankintaa, löysin tänään heti ensimmäisestä sovituksesta oman pukuni. Se ei ollut ensimmäinen sovittamani, eikä edes kolmas, mutta se oli se viimeinen ja ainoa, joka tuntui joltain!

Pieni tarina aiheesta,

Varasin sovitusajan 2 viikkoa sitten Hyvinkäällä sijaitsevasta Leimuline-liikkeestä, sillä tiesin siellä olevan Maggie Sotteron mallistoa myynnissä! Ja kuten olen sanonut, niin unelmapukuni on pitsiä ja kenties selästä avoin tai kevyesti kirjailtu ja siksi Maggien puvut olivat juuri minua varten.

Heräsin tänään maailman kamalimpaan lumimyrskyyn ja mietin jo mielessäni, että "tää on taas niin mun tuuria...", Ei auttanut kun tehdä lumityöt ja laittaa auto jo lämpenemään. Hörppäsin vielä kahvit ja jännitys oli jo käsin kosketeltavissa, tänään se on: Hääpuvun sovitus, minun hääpukuni..Onkohan tämä jotain unta?

Keli oli kamala, mutta saavuin sovittuun aikaan Leimulinen pihaan ja astuin (ulkoa mitään sanomattomaan) liikkeeseen, joka tursusi hääpukuja. Nielaisin ja katsoin ympärilleni epätoivoisena valinnan mahdollisuudesta, kunnes liikkeen omistaja jo riensikin alakerrasta luokseni ja mittaili katseellaan minua päästä varpaisiin...

Käytiin pieni keskustelu budjetista ja mieltymyksistäni..Sain pientä hyminää ja pian liikkeen omistaja Pirjo Leimu hihkaisi, että "minulla on yks mekko joka on ihan sun vartalolle tehty". En tässä vaiheessa vielä tiennyt oliko se kohteliaisuus vai ei :) Ja hän säntäsi hakemaan puvun..

Sitten rekistä mukaan pari muutakin pukua ja eikun sovittamaan...

Ensimmäinen puku oli se hänen mielestään juuri minulle tehty, malliltaan se oli hyvin vartalonmyötäinen merenneito-mallinen pitsiunelma, hennoilla olkaimilla, juuri sellainen kuin etsin...Mutta kun se oli koon liian pieni ja minä en millään saanut siitä hyvää fiilistä, joten hylkäsin tuon puvun. Sitten vuoroon tuli tyyliltään samanlainen puku, mutta tässä oli sweetheart kaula-aukko (joka oli oma ehdoton nounou!) ja raskaammat pitsiolkaimet, jotka minun päälläni teki puvun tosi raskaan oloiseksi ja hylkäsin tämänkin...
Seuraavana oli vuorossa ihana prinsessa tylliunelma, mutta se olis ollut aivan liian varma valinta.

Tässä muutamia ihania Maggie Sotteron pukuja:






Tässä kohtaa sanoin ääneen, että itse haluaisin löytää puvun, joka on mereneneitomallinen ja lanteiden jälkeen saa tehdä mitä tekee kunhan siihen asti istuu ihoa myöden, avoin selkä on plussaa ja pitsi on pakollista ;) Pirjo ei sanonut mitään, hän käveli rekille ja auttoi puvun päälleni! Nyt ei tarvinnut enää sanoa mitään, tuli heti kun hän puvun veti kiinni, tunne, että tässä se on!
Kävelin peilin eteen ja kyllä, tässä puvussa minä kävelen alttarille! Ei tullut kyyneleitä, ei mitään WOW- fiilistä, vaan hyvin suomalainen viilipyttymäinen: "Tämä sopii minulle ja tuntuu hyvältä"-olo.
Puku ei ole ihan sitä mitä ajattelin, mutta se on se minkä valitsin!

Tässä se on, Maggie Sottero Brynn.





Ihana tunne, kun tämä asia on hoidettu! Ja sitten kohti seuraavia haasteita...kuten kenkiä...





maanantai 11. tammikuuta 2016

Esiintyjä häihin, järki vai tunnevalinta?

Niinkuin kaikki varmasti tietää ei ole ihan helppoa löytää hyvää esiintyjää hääjuhliin. No paitsi jos on joku tuttu vihjaamassa tai kaveripiirissä sattuu hyvä bändi löytymään, mutta meillä ei ainakaan näin kivasti asiat olleet :)

Ollaan pohdittu ja pähkitty, että millainen esiintyjä halutaan? vai selvitäänkö jopa ilman?

Bilebändi vai viulisti






...Vai sirkus? Ehkä kenties Stand Up- komiikkaa?







...Vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia on nykyään niin paljon, että saat melkein mitä vain haluat!

Sitten tietysti yksi kysymys on raha. Paljonko rahaa on budjetoitu esiintyjään, paljonko on valmis siihen panostamaan?

Me jouduttiin puhtaasti ynnäämään, että mitähän meillä kustannukset nyt on ja onko miten paljon vielä jäljellä budjetista!

Meille (..minulle) kun tärkein kaikista, jos näin kylmästi on pakko kategorisoida, on se hääkuvaaja ja Tuomas Heinonen on hommaan jo aikoja sitten palkattu :) (hävettävän aikaisin olin kuvaajaan yhteydessä..)

Mutta esiintyjäkin on tärkeä ja sitä on oikeasti etsitty! On pyydetty demonauhoja tai kuunneltu näytteitä. On ollut paljon hyviä, mutta nyt vasta muutama viikko sitten löysimme sen, joka värisytti meidän molempien sisintä ja silloin ollaan oikean esiintyjän äärellä!

Nyt ollaan käyty esiintyjän kanssa keskustelua ja neuvonpitoa, sovittu päivästä ja pikkuhiljaa hahmottuu kokonaisuus!

Esiintyjiin törmäsin aivan sattumalta sosiaalisessa mediassa, kun istuin aamutakissani sohvalla, saunan jälkeen hiukset märkänä ja avasin heidän demonäytteensä. Istuin hiljaa ja vain kuuntelin, olin aivan ällistynyt ja hurmiossa. Isäntä tuli olohuoneeseen ja pysähtyi kun iskusta ovelle ja jäi kuuntelemaan. Sain soperrettua, että taisin löytää esiintyjän meidän häihin? Sitten istuttiin alas ja kuunneltiin uudestaan ja uudestaan ja kyllä, sähköpostia menemään ja tilannetta tiedustelemaan!

Ja voitteko kuvitella sen tunteen, kun odotatte vastausta kun tiedätte miten vaikeaa on löytää "se oikea", niin rakkaudessa kun musiikissa.

No vastaus tuli ja meidän päivämme oli vielä vapaana, joten äkkiä varausta kehiin ja neuvotellaan sitten kaikki yksityiskohdat myöhemmin :)

Saanko esitelllä hääjuhliemme esiintyjät:

Triolins

Kuva ja teksti lainattu yhtyeen kotisivuilta, www.triolins.weebly.com


"Camilla, Emmi ja Sanna ystävystyivät opiskeluaikanaan Sibelius-Akatemiassa. Kukin heistä on identiteetiltään vahvasti sekä viulisti että laulaja. Se sai heidät  yhdistämään musiikilliset voimansa. Näin syntyi yhtye Triolins. 

Triolinsin jäseniä yhdistää ennakkoluuloton asenne musiikkiin tyylilajista riippumatta sekä palo luoda musiikkia, joka liikuttaa. Esiintyessään naiset vaihtelevat suvereenisti laulusta pianoon ja viuluun, luovat kauniita lauluharmonioita ja vakuuttavat kuulijansa herkkyydellään.

Triolins sopii esiintyjäksi sekä romanttisiin häihin että tyylikkäisiin iltatilaisuuksiin. Yhtye taipuu niin laulu-viulu-piano-esitykseen, a cappella-lauluun kuin klassiseen viulutrioon. Tilaa Triolins tilaisuuteesi säväyttämään ja luomaan tunnelmaa! "

Ota yhteyttä: triolins@gmail.com


lauantai 31. lokakuuta 2015

Hääpuvun etsintä, uhka vai mahdollisuus?

Nyt on pakko myöntää, että olen edelleen ilman hääpukua, enkä edes ole varma mistä ihmeestä lähteä liikkeelle..

Pukuja kun selaa, niin yltäkylläisyys ja miljoonat mahdollisuudet lipuvat silmien edestä. Jokaisen puvun kohdalla tulee katsastettua omaa kroppaa "meniskö toi mun muotoihin?" ,"olisko toi enemmän sitä mitä haen?", "ei ainakaan avointa kaula-aukkoa!", "paljon pitsiä, mites hihat?" ja näitä kysymyksiähän riittää!

Pian sitä huomaa kritisoivansa koko oman kroppansa ja toteavansa, että no joo ehkä noi on ihan kivoja mallien päällä, mutta ei tällasen tavallisen Suomalaisen lyhyen lännän ja tasapaksun naisen päällä ja sitten lyö koneen kiinni ja puku asia jäi taas siihen..

Meidän häät on elokuussa ja mun on kohta ihan pakko raahata kroppani ammattilaisten pakeille ja etsiä se mun pitsiunelma! (pitsi onkin ainoa vaatimus mikä mulla on, muutoin olen ihan kädet levällään, pää pyörällä..) Miten tää voi olla näin vaikeeta tai miksi mä teen siitä niin vaikeeta..

Viime kesänä mulle tuli sellainen outo "kylläisyys" häiden suunnittelun suhteen ja oli pakko keskittyä omiin harrastuksiin, työntää tämä romanttinen hömpötys taka-alalle ja nielaista. Vain, jotta mä pystyin taas keskittymään siihen, mitä minä ja me halutaan, ei siihen, mitä kaikkea muut haluavat tai mitä on mahdollista haluta! Ja tämä olikin oikeasti tosi vaikea erottaa jossain kohtaa... (ja meinaa ne mun ideat edelleen lähteä kiitoon ja aivan överiks, mutta kun hetken pohdin asian järkevyyttä, niin saan taas paletin kasaan.) Hienoista tasapainoilua tämä häiden suunnittelu ja järjestely :)

Ajatus omasta puvusta ei ole muuttunut mihinkään tuon ensimmäisen aiheesta tekemän postaukseni jälkeen, mutta tässä pientä ajatelmaa taas! Uusimpana rakkautena on tuo selän pitsi ja se on ehdottomasti sellainen, jonka pyrin omaan pukuuni saamaan.. (kuvat lainattu netistä)


 

 
 
Kuva Tuomas Mikkonen


 

 

 
 

Ehkä näiden ajatusten kanssa on vain varattava sovitukseen aika ja toivottava, että se unelmien puku minutkin löytää :)